Lokakuun lopussa hämärä kietoo kosteaan vaippaansa illalla yhä aiemmin, tuulet vinkuvat ja hyytävät. Katulampun kajossa puiden kulta hehkuu vielä hetken. Talveen on enää hetki, mutta sitä ennen annetaan mielikuvitukselle kaikki valta ja juhlitaan hurjia juhlia. Niiden jälkeen marraskuun alkaessa talviunikin jo maittaisi.

Perinteisen pelottavat pippalot

Kohtalokas Kreivitär Marina
emännöi alakoulun Halloween discoa.

Olihan taas hurrrjan hieno 6.lk järjestämä Halloween-disco. Porukkaa oli mahtavasti ja kaikilla oli hirrrveen hauskaa. Discon ohessa pääsi osallistumaan muunmuassa pukukisaan ja limbokisaan. Ja kun energiat ehtyivät, puffetti tarjosi yököttävän maittavaa syötävää.

Liisa Ihmemaassa-kollektiivi!

Ihan eka Halloween Ynkissä

Ykkösluokkalaiset saivat erityissuuren annoksen Halloween-hurmosta, koska teema näkyi myös luokkien yhteisessä juhlassa, jossa herkuteltiin, tanssittiin kauhuhittien tahtiin ja järjestettiin asukilpailu.

Manan ”ilkeä isovelli" Manu vieraili Ynkissä nyt kolmatta kertaa 🧡. Vanhemmat lapset osasivatkin jo kaivata ihanan kriipiä hahmoa ja saapuihan se Manu lopulta, Saana-tunturin sisään kaivetusta luolastaan! Tällä kertaa onneksi lähipoliisikin pääsi paikalle järjestystä turvaamaan.

Brunssi maittoi

Vaan eipä ole ekaluokkalaisenkaan elämä pelkkää Halloween-juhlintaa. Se on myös ihania brunssiaamuja! Ekaluokkalaiset nimittäin kutsuivat vanhemmat viettämään kouluun brunssia. Ensin herkuteltiin nyyttärimeiningillä ruokalassa ja sitten mentiin luokkiin tutustumaan ekaluokkalaisen elämään brunssibingon avulla.

Niin lapset kuin aikuisetkin pitivät aamua jymymenestyksenä! Tässä vielä ykkösten kommentteja: ”Haluan, että niitä järjestetään ainakin sata vielä! Ehkä loputtomasti. Musta namein herkku oli karjalanpiirakka. Mä söin niitä varmaan viis. Tai neljä. Ehkä viis.” ”Brunssilla oli hauskaa.” ”Brunssissa oli parasta se kun sai esitellä ne kaikki jutut. Esim. Pulpetin. Paras syötävä oli pikkupulla ja pipari.” ”Se on kivaa, koska siellä on vanhemmat koulussa ja hyviä ruokia.”

Taiteilua Annantalolla

Viime viikkoina maanmainio Annantalo on taas avannut ovensa meidänkin koulun nelosluokkalaisille. 5 x 2 tunnin laajuinen kulttuurikurssi on aina odotuksen väärtti. Grafiikkaa, öljyvärejä, sarjakuvaa, tanssia ja teatteria pääsivät oppilaat jälleen tekemään asiantuntevassa opetuksessa inspiroivassa vanhassa talossa. Viidennellä eli viimeisellä kerralla ryhmät pääsivät tutustumaan toinen toistensa tuotoksiin.

Annantalossa tapahtuu jatkuvasti ja lastenkulttuuritarjonta on talven rönttäkeleillekin mitä passelein.

Tutustu Annantalon ohjelmaan täällä

Kotimatkalla huputettiin Amos Rex!

Tiikeri opettajana

Perjantaina 27.10. kuudesluokka kävi Stoassa katsomassa skotlantilaisen Barrowland Ballet tanssiryhmän valloittavaa Tigre Tale tanssiesitystä.

Tarinassa kaavoihin kangistuneen perheen elämä kääntyy ylösalaisin, kun tiikeri tunkeutuu heidän kotiinsa. Kaoottisessa, vaarallisessa ja kekseliään hauskassa esityksessä tiikeri tuo perheen jäsenet takaisin yhteen ja muistuttaa heitä siitä, mikä heille oikeasti on tärkeää.

Muistelemme Jorma Rikalaa

Toissa perjantaina saimme suru-uutiset: Jorma Rikala oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Suuri yleisö tunsi hänet aikanaan HIFKin jääkiekkoilijana sekä jääkiekkovalmentajana. Vanhemmille ynkkiläisille hän on ennen kaikkea arvostettu, kunnioitettu ja pidetty opettaja. Häntä arvostivat kollegoiden lisäksi suuri oppilaiden joukko. Jaakko Kovanen kirjoitti ylioppilaaksi Yhtenäiskoulun lukiosta vuonna 1998. Hän muistelee entistä opettajaansa näin:

"Jorma Rikalassa oli sisäistä auktoriteettia eikä hänen tarvinnut kuin kävellä luokkaan sisään Adidas-merkkisessä verkkariasussaan (jonka hän taisi uusia aina uudelle lukuvuodelle) ja pilli kaulassa, niin luokka oli hänen hyppysissään. Monipuolisten liikuntatuntien lisäksi Rikala pyöritti vapaa-ajallaan koulussa viikottaista sählykerhoa ja joka vuosi koulussa pelattiin sählysarjaa.

Sählysarjan pelit pelattiin välitunneilla ja siinä oli omat sarjansa yläasteelle ja lukiolle. SM-liigan tapaan Rikala piti sählysarjasta pistepörssiä ja päivitti sarjataulukkoa pelien edetessä. Oppilaat tulivat seuraamaan sählysarjan pelejä liikuntasalin "katsomoon" ja uusia sarjataulukoita käytiin lukemassa ahkerasti liikuntasalin ilmoitustaululta. Niin liikuntatunneilla kuin myös terveystiedon tunneilla noudatettiin tarkasti opetussuunnitelmaa ja suoritukset pisteytettiin säntillisesti Rikalan ruutuvihkoon, mutta jokaiselle tunnille Rikala keksi myös hauskoja pelejä tai kisoja.

Itselleni Jorma Rikala antoi miehen mallia ja hän vaikutti merkittävästi kouluaikaiseen liikkumiseeni. Olin liikunnallisesta perheestä ja harrastin urheilua toki muutenkin. On tosin myönnettävä, että Rikalan liikuntatunnit rekkivoimisteluineen ja puolivoltteineen olivat alkuun kolmannella luokalla järkytys pallopeleihin tottuneelle. Alkuun jännitin tunteja ja välillä keksin verukkeita, ettei minun olisi tarvinnut osallistua pelottavantuntuisiin voimisteluihin.

Onneksi Rikala sai minut ymmärtämään, että voimistelun ei kannata antaa pilata muuten kivoja liikuntatunteja. Hän myös kannusti hyväksymään, ettei tarvinnut olla hyvä kaikessa. Toisilla on pallosilmää ja toiset taas ovat lahjakkaita voimistelussa. Tärkeintä oli yrittäminen ja se, että teki parhaansa, -vaikkakin Rikalalta itsellään pysyi maila yhtä hyvin kädessä kuin taittuivat rekkivoimistelut tai puolivoltit.

Pari vuotta sitten satuin törmäämään pariin vanhaan SM-liigan keräilykorttiin netissä. Korttien kuvista katsoo lempeäilmeinen mies HIFK-pelipaidassaan - niissä on liikunnanopettajani. Kortit ovat nyt kehystettyinä kirjahyllyssäni."