Ulkoilmaihmisiä

Syyskuu maalaa keltaisella pensselillä, ensin varovasti hipsutellen, kohta laajoin kaarin. Koulukäytävän naulakoihin ovat jo ilmestyneet lämpimämmät takit, pipot ja käsineet, - vaikka vain unohdettavaksi, kun aurinko taas lämmittää viileän aamun päiväksi.

Upea Unisef-liikuntapläjähdys ynkkiläisittäin

Lasten suuresti rakastama Unisef-kävely järjestettiin jälleen tällä viikolla Taivaskalliolla. Tempauksella oppilaat hankkivat sponsoreita kotijoukoista hyväntekeväisyyskohteita tukemaan liikuntasuorituksien avulla. Ynkissä perinteinen kävelykierros on tosin laajentunut paitsi juoksuksi, niin myös pomppimiseksi, pyrähtelyksi, kärrynpyöriksi, heitoiksi ja kaikenmaailman temppuiluksi. Oppilaat keräsivät passiinsa tarroja, joita saatiin monenlaisista suorituksista, ja tarrojen mukaan sponsorit lahjoittavat varoja avustuskohteeseen, tällä kertaa Kenian kouluille. Lämmin kiitos kaikille sponsoreille💖

Seiskojen Koli hoiti innostavan aamujumpan
koko koululle Säkkijärven polkan tahtiin

Reitin alkuvaiheissa keilattiin limsatölkkejä..

Sitten heitettiin vanteita. Kutoset kannustivat pienempiään herkeämättä.

Punnerruspaikalle laskettiin yhdessä toistoja.

Hernepusseja ämpäreihin...

...ja vapaata temppuilua huikeissa maisemissa.

Tänä vuonna kutosluokkalaiset saivat vastuulleen järjestään suorituspaikat ja toiminnanohjaamisen niissä.  Myös pikkuykköset kiersivät reittiä kummikutosten huomassa. Mainiosti pyörivät järjestelyt;  kannustusta sateli isommilta, joten hyväntekijät puhkuivat intoa ja punaisia poskia rastilta toiselle viilettäessään!  Olipa mukava tauottaa arkeä reippailemalla upeassa syyssäässä.  Etenkin, kun viime vuonna tempaus jouduttiin perumaan surkean sään vuoksi.  Parin  vuoden tauon jälkeen olivat huikean innostuneita ja jatkoivat höyryävinä aina uudelle kierrokselle. Sillä mittarilla ainakin halu auttaa oli valtava.

Loppukaarre ja sitten uudelle kierrokselle!

Yläkoulu spurttaili Akseli Toivosen kentällä 

Kun kutoset hoitivat alakoulun Unisef-pisteitä, kaikki yläkoululaisetkin pääsivät kisailemaan yläkoulun liikuntapäivään. Luokkien välisistä  futismatseista selvisi voittajana 8.lk. 

Hillittömän kliimaksin aiheuttaa vuosittain luokkamaraton. Ideana on, että neljä juoksijaa kerrallaan jokaisesta joukkueesta juoksee 300 metrin lenkin niiin kauan kunnes klassisen maratonin mitta 42 km 195 m tulee täyteen. 7.A pisti hämmästyttävästi kampoihin ja melkein yllätti ysiluokkalaiset, mutta lopussa lienee aiempi kokemus ratkaissut voiton yseille.

Voittoisat ysit! Hikisinä, mutta onnellisina.

Eipä olla sokerista!

Viime viikolla sää ei suosinut ulkoilmaihmisiä ihan tämän viikon tapaan. Kolmoset osoittivatkin suurta sinnikkyyttä retkeillessään Lammassaareen kaatosadesäällä. Löydettiin lopulta Piilolan pirtille ja päästiin nauttimaan katoksen alle herkullisista retkieväistä. Reissulla tutkittiin luupeilla myös lähiluonnon olentoja ja osa kapusi lintutorniin bongailupuuhiin kiikarit kaulassa. Ja kun ammattibongarin opastuksella lintutornista sihtailtiin,  nähtiin ruskosuohaukka, merikotka, jalohaikara, harmaahaikara, suokukko ja varis. Melkoinen sadepäivän saldo! Kannattipa lähteä liikkeelle.

Sisähommissa kolmoset ovat ehtineet harrastaa yhteiskunnallisia asioita. Alkuviikosta hiljennyttiin seuraamaan kuningatar Elisabethin hautajaisia. Ihmeteltiin erilaisia henkivartijakaartilaisten asuja ja sitten myös sitä mitä sieltä arkun päältä löytyi ja pohdittiin "että onkohan se ainut ammatti missä ei pääse eläkkeelle?" Pohdittiin myös, että "haudataanko kuninkaalliset ja muut nakuna vai vaatteissa?"

Luonto tuli luokkaan

Valtaisat auringonkukat valaisivat sadepäivänä nelosluokan. Aikaisemmin oli tarkasteltu auringonkukkia luonnontutkijan näkökulmasta suurennuslasein ja piirustuskynin. Nyt otettiin taiteilijan vapaus ja vahvat pullovärit käyttöön.  Sopu sijaa antoi: seitsemän auringonkukkaa valmistui tiimityönä luokan lattialla niin, että vain yksi (vesi)kuppi meni nurin. Ja sekin opettajalta.

Vihreiden sekoittaminen oli seikkailu ( :

Metsässä ja museossa

Metsään ja museoon- valinnaiskurssilla Helsingin  monipuoliset retkikohteet tulevat yksi kerrallaan tutuiksi. Viime viikkoina on suunnattu syysretkelle Kivinokan luontopolulle sekä kaupunginmuseoon. Luontoretkien parasta antia on oppilaiden mukaan istuminen ja eväät. Eväiden ykköset taas ovat kuulemma suklaaproteiinipatukka ja ”se yks kolmioleipä”.

Kivinokan upea luonto rauhoittaa istumaan ja evästelyyn.

Helsingin kaupunginmuseossa vieraillessaan oppilaat halusivat riehata lasten kaupungin puolella niin mummolassa kuin vanhassa koulussakin. Kaikki kävivät testaamassa myös virtuaalilaseja ja vanhaa kunnon käsinukketeatteria.

Voimistelu, laskento, laulu ja piirustus? Lukkareita suunnittelemassa. 

Siispä vielä hyvän sään aikana: 

ylös, ulos ja ulkoilemaan!

 Rentouttavaa viikonloppua kaikille

Kultainen pelto, vehreä metsä

Elokuun kiepsahtaessa syyskuuksi kouluarki on taas löytänyt tutut uomansa. Hytisyttäviä aamuja ovat seuranneet kirkkaat poutapäivät, jotka ovat houkutelleet opiskelemaan edelleen ulkona ja retkillä. Myös syksyn  vanhempainilta saatiin pidettyä kiinnostavissa merkeissä ja uusi henkilökunta alkaa tulla tutuksi!

Seiskat luonnon kuvaajina

Kuviksen syksy aloitettiin jo elokuussa helteisestä kesästä nauttien. Seiskat piirsivät hiilellä yksityiskohtia luonnossa. Kasien ja ysien kanssa tutkimme koulun lähiluontoa maalaten akvarelleilla. Näissä ulkoilmamaalauksissa pyrittiin tavoittamaan hetken tunnelma sekä maiseman valo ja varjo.

Retkiä "maaseudun rauhaan"

On ihan huippua, että koulupäivien aikana helsinkiläiset koululaisryhmät saavat matkustaa joukkoliikennevälineissä maksutta. Retkien kannalta YNKin sijainti on ihanteellinen: tästä päästään helposti ihan kaikkiin ilmansuuntiin ja käytössä on bussit, junat ja ratikka kohteen mukaan. Tällä viikolla bussi nro 600 kuljetti ynkkiläisiä pohjoiseen Helsingin ja Vantaan rajalle. Hetkessä päästiin Haltialan kotieläintilan maaseutumaiseen tunnelmaan. 

Metsään ja museoon -valinnaisryhmä hilpaisi kotieläintilalle sekä jatkoi aina Ruutinkosken maisemiin saakka. Askel alkoi välillä painaa eikä palaute ollut aina niin mairittelevaa (”Mä en oo koskaan ollut näin MASENTUNUT.”) mutta viimeistään tilan kahvilan lohkoperunoiden äärellä harmistuneinkin mutrusuu kääntyi hymyksi!

Neloset jatkoivat maatalouteen tutustumista Haltialan pelloilla. Avarat maisemat  ja villisti, mutta lämpimästi pyörinyt alkusyksyn tuuli saivat lauman kirmaamaan huumaantuneena  kultaisilla sänkipelloille, kuorimaan kauran jyviä akanoista ja mutustelemaan.

Viihtyisä eväidensyöntipaikka oli tuulensuojainen.

Aitauksissaan käyskentelivät kanat ja kukot, laikukkaat siat röhnöttivät omassaan. Kissa ilmestyi unisena silitettäväksi ja lammaslaumat ja ylämään karja saapuivat ruokailupaikalle kuin tilauksesta tarkkailtavaksi. Yhtäkkiä syöksähti kanahaukka kyyhkystä tavoittamaan, mutta kyyhkypä karkasi katoksen alle maatyökoneiden ja hämmästyneiden retkeläisten sekaan

Mindfullnessia Vantaanjoella

Vanhempainilta LIVENÄ!

Kylläpä se tuntuikin mukavalta  tavata pitkästä aikaa vanhempia livenä vanhempainillassa. Kutoset kahvittivat vilkkaasti seurustellutta porukkaa ennenkuin siirryttiin saliin kuulemaan syysterveisiä koulusta. Tilaisuuden aluksi pieni läsnöoloharjoitus rauhoitti ja valpasti runsaslukuisen yleisön kuulemaan tärkeää asiaa. 

Projektityöntekijät Kirsi Lehtosaari  ja Hanna Asikainen esittelivät  Helsingin kaupungin kouluissa käynnistynyttä SKY-hanketta (Sitouttava kouluyhteistyö). Koronaerityksen jäljiltä on huomattu erityistä tarvetta tukea lasten sitoutumista kouluyhteisöön ja henkistä hyvinvointia.  Välineenä on  muunmuassa  tunne-ja vuorovaikutustaito-ohjelma, jota aletaan toteuttaa Helsingin kaupungin peruskouluissa kaikilla vuosiluokilla tänä syksynä.

Sali pullollaan porukkaa pitkästä aikaa!

Rehtori Mari esitteli opettajakunnan, jossa oli jälleen monia uusia tuttavuuksia.

Haastattelussa rehtori Mari Koivukangas

Uusi kiinnostava tyyppi talossa!? Hänestä täytyy ottaa selvää! Torstaina ruokailussa kalakeiton ääressä oppilaat herkesivätkin  keksimään  kysymyksiä Mari-rehtorille. Enni ja Hugo ottivat homman hoitaakseen ja marssivat rehtorin huoneeseen. Tentti alkoi tiukasti talousasioilla, mutta pehmeni sitten todella  kiinnostavaksi ajatustenvaihdoksi ( :   

Hugo: Miten ne budjetit oikein menee?

Mari:  No, ne menevät siten, että koululla on yleisbudjetti. Meillä on erilaisia menoja ja saamme tietyn summan rahaa niitä varten. Rehtori päättää  miten rahat eri menoihin jaetaan. Se on haastava työ, sillä menoja on paljon ja rahaa näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina vähemmän.

Enni: Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi?

Mari: Olen aina rakastanut hirveästi eläimiä. Oma koira oli haaveeni koko lapsuuden, kunnes 18-vuotiaana sain sen! Nuorena halusinkin eläinlääkäriksi. 

Hugo:Mikä oli lempiaine kouluaikana?

Mari: Kuvataide ja matematiikka

Enni: Onko ne samat edelleen?

Mari: Niin voi sanoa: kouluttauduin paitsi luokanopettajaksi niin myös matematiikan opettajaksi. Tykkään valtavasti opettaa matematiikkaa!

Hugo: Miksi ryhdyit opettajaksi?

Mari: Se on monipuolinen työ. Se on opettamista, mutta myös ohjausta, neuvontaa ja kasvatusta. Ennen kuin päätin ammatinvalinnasta, tein plus- ja miinus-listan, johon kirjasin opettajan ammatin hyviä ja huonoja puolia. Kun lista jäi plussalle, päätös syntyi.

Enni: Aiotko jäädä eläkkelle rehtorin hommista?

Mari: Kuka tietää, ehkä jäänkin. Toisaalta siihen on vielä niin pitkä aika, että vaikea sanoa. Minulla riittää urahaaveita.

Hugo:Mikä työssäsi on raskainta?

Mari: Silloin kun oppilaalla on vaikea ja raskas vaihe elämässä. Silloin tuntee empatiaa ja sympatiaa  ja elää voimakkaasti myötä.

Enni: Entä mikä työssäsi on hienointa?

Mari: On hienoa, kun saa olla monenlaisten ihmisten ja tahojen kanssa tekemisissä. Yhteys oppilaisiin  on hienoa!

Hugo: Opetatko mitään luokkaa tällä hetkellä`?

Mari: Rehtorin työtä on paljon, joten se ei toimenkuvaani kuulu. Joskus pääsen kyllä tekemään sijaistunteja ja se on mukavaa. Valtavan hauskaa oli päästä opettamaan esimerkiksi musiikkia ekaluokkaan joku aika sitten!

Enni: Miten rentoudut vapaa-aikana?

Mari: Lenkkeilen paljon, pari kertaa päivittäin. Minulla on kaksi koiraa, jotka ulkoiluttavat minua! Luen myös paljon kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja.

Hugo: Ehditkö levätä tarpeeksi?

Mari: Kyllä siltä tuntuu. Liikun paljon, joten sitten nukuttaa hyvin. On todella tärkeä huolehtia riittävästä levosta.

Kiitos Marille mielenkiintoisesta rupatteluhetkestä. Menestystä ja voimia rehtorin tärkeään työhön!

 

Rentouttavaa viikonloppua

Nautitaan syyskuun auringosta!