Simo Sivenius
17.3.1924 – 7.1.2015
Yhtenäiskoulun pitkäaikainen matematiikan opettaja ja vararehtori Simo Sivenius siunattiin Oulunkylän vanhassa kirkossa lauantaina7.2.2015. Omaisten lisäksi Simoa saattamassa oli suuri joukko työtovereita, ystäviä ja entisiä oppilaita. Muistotilaisuus vietettiin siunauksen jälkeen Yhtenäiskoulun tiloissa.
Simo oli syntynyt vuonna 1924. Hänen ikäluokkansa kutsuttiin jatkosodassa palvelukseen. Simo kuului siihen nuorten miesten joukkoon, joka ei selvinnyt rintamalta vahingoittumatta. Simo haavoittui vaikeasti Tali-Ihantalan taisteluissa kesällä 1944, ja arvet olivat muistona koko elämän ajan.
Simo Sivenius aloitti sodan jälkeen matematiikan ja filosofian opinnot Helsingin yliopistossa. Vuonna 1947 hän julkaisi Filosofisen yhdistyksen vuosikirjassa XIV artikkelin Ajatuskalkyylin perusteet. Ynkin entinen musiikinopettaja ja Simon ystävä Kari Rydman kirjoittaa: ”Kerrotaan, että artikkeli olisi englannin kielellä julkaistuna saattanut nopeuttaa tietokoneiden kehittymistä. Simo kehitteli 1970-luvulle asti loogista rakennelmaansa, ja muistan, että koulun pihalla hän kerran kuvaili muuatta läpimurtoaan sanomalla: "Nyt minulta puuttuu enää Jumala". Myöhemmin hän käsitteli ja sovelsi koululla tietotekniikan uusimpia sovelluksia.”
Simo Sivenius kuului 1950-luvulla filosofi Eino Kailan oppilaiden perustamaan Urania-keskustelupiiriin, johon lukeutui myös Touko Voutilainen. Uranian piirissä haluttiin kehittää suomalaista koulujärjestelmää. Kun piiriläisten lapset tulivat kouluikään, syntyi ajatus perustaa koulu, joka olisi yleissivistävä, kaikki asteet sisältävä yhtenäinen koulu. Simo oli mukana Ynkin alkuhetkistä alkaen ja kuului sen perustajiin. Muistotilaisuudessa puhunut Ynkin entinen rehtori Pertti Hallikainen kertoikin, että aina ei voinut olla varma, mikä oli Simon, ja mikä oli Toukon ideaa. Niin samalla tavalla miehet koulunpidosta ajattelivat. Kari Rydman kirjoittaa: ”Simon matematiikanopetus oli asia sinänsä, eräs Yhtenäiskoulun keskeisimmistä asioista, joka säteili kaikkeen muuhunkin opetukseen.”
Simo kirjoitti kirjailija Lassi Nummen 80-vuotisjuhlajulkaisuun muistelmatekstin, jonka loppukappale sopii hyvin kuvaamaan Simon ajattelua asioista, elämästä ja elottomasta: ”Erehtyminen on inhimillistä, sanotaan. Tarkkaan ottaen se on väärin. Erehtyminen on ominaista elämälle. On selvää, että ei ainoastaan erehtyminen vaan myös erehdyttäminen ja jopa naamioituminen on täysin yleistä koko elolliselle luonnolle – elottomassa ei esiinny harhoja eikä erehdyksiä. Vain totuus voi mennä läpi harmaan kiven.”
Simo Sivenius oli mukana kaikissa Yhtenäiskoulussa toteutetuissa valtakunnallisesti merkittävissä kokeiluohjelmissa: periodiopiskelu, luokaton lukio, tavoiteoppimiskokeilu, FOTA. Kun Touko jätti koulun johtamisen, niin Simo ennätti toimia vuoden rehtorinakin. Kaiken ohella Simo harrasti koripalloa ja luotsasi menestyksellä lajissa koulun joukkuetta.
Sadunkertojana Simo-setä tuli tutuksi koko koululle. Kari Rydman muistelee: ”Mutta mielestäni yhtä tärkeä, ja vanhimpien oppilaitten kannalta ehkä vieläkin tärkeämpi ominaisuus Simosta on kerrottava. Hän oli ylivertainen kaikista tuntemistani sadunkertojista; tosin ajatuksellisesti, kirjallisesti ja joskus myös eroottisesti syvällinen satu irtosi vain hyvin erityisissä tilanteissa.”
Simon kertomat sadut pohjautuivat usein antiikin Kreikan mytologiaan. Hänen viimeinen satunsa Ynkissä kuultiin koulun 50-vuotisjuhlassa vuonna 2006. Unohtumattoman tarinan keskiössä oli kakku, jota voidaan jakaa loputtomasti eikä se koskaan lopu. Simo nimesi kakun. Se on Yleissivistys.
Simolle antiikin filosofeista eniten merkitsivät Sokrates ja sokraatikot, Platon ja Aristoteles. Muistotilaisuudessa luettiin otteita Apologiasta eli Sokrateen puolustuspuheesta. Teksti oli ollut Simolle tärkeä.
”Tuomarit, älkää tekään pelätkö kuolemaa. Pitäkää mielessänne se totuus, ettei ihmiselle voi tapahtua mitään pahaa, ei elämässä eikä kuolemassa, jos hän on hyvä, vaan jumalat pitävät hänen asioistaan huolen.”
”Nyt on jo aika lähteä, minun kuolemaan ja teidän jatkamaan elämää. Kumman osa on parempi, sen tietää yksin jumala.”
Markku Vainio
alias Häiskä
