Kouluvuosi 2021-22 on tullut päätökseen. Opinnot tältä vuodelta on suoritettu, työskentelyä arvioitu ja arvosanat annettu. Muuttokuormat ja kirjapinot vaeltavat luokasta toiseen. Seinät riisutaan paljaiksi vuoden työskentelystä odottamaan elokuuta. Olo on helpottunut, mutta myös kaihoisa. Eletäänhän jäähyväisten aikaa, kun elämä kuljettaa sekä oppilaita että opettajia uusiin maisemiin. Päällimmäisenä tunteena lienee kuitenkin kiitollisuus: kaikesta siitä, mitä on ollut ja siitä, mitä kaikkea vielä onkaan tuleva.

Vauhtia ja vipinää riitti YNKissä tänäkin vuonna loppulauluun asti. Talent-kisa, leirikouluja ja kevätretkiä; hodaripäivä ja tietty matsi oppilaiden ja opettajien välillä. Ja kaikissa mahdollisissa väleissä valmistautumista juhlavaan päättäjäispäivään.

YNKin talent jälleen estradilla

Tämän vuoden YNKin Talentissa kysyttiin taas lavasäteilyä ja presenssiä. Muutaman vuoden tauon jälkeen nautittiin taas estraditaiteesta, joskin mukana oli myös ansiokkaita lyhytelokuvia ja taitovideoita. Kaiken kaikkiaan oli hienoa, että mukana oli erityyppisiä esityksiä, musiikkia, liikuntaa, - jopa piirtämistä, yksin ja yhdessä.

Viilipyttymäiset juontajat Pihla ja Vappu
luotsasivat live-tilaisuuden maaliin mainiosti.

Nelosten bändin yhteissoitto toimi!

Jenny ekalta oli ykkösluokkaa!

Arvovaltainen tuomaristo

Kun tuomaristo pohti kinkkistä päätöstä, yleisö pisti jalalla koreasti.

Jenny hämmästytti pianonsoitollaan ja kruunattiin
YNKin vuoden Talentiksi . Himmeämpiä kruunuja
saivat voimistelijaduo, bändi sekä jännitysvideo.

Mahtavia muistoja Pellistä

Kutoset olivat leirikoulussa Pellin leirikeskuksessa Karjalohjalla. Tässä kutosten muisteluita reissusta, kirjoittajina Kaspar, Helvi, Kuura, Ila ja Pipsa.

"Me oltiin leirikoulussa viime viikolla. Tilattiin tilausbussi, matka kesti vähän yli tunti per suunta. Matkalla kuunneltiin musiikkia yhdestä kajarista, pelattiin puhelimilla, juotiin vettä, katsottiin maisemia ja mitä parasta spotattiin auvisia eli yhtä rekkamerkkiä jonka rekat on sairaan siistejä. Nähtiin yksi auvinen takas tullessa ja kaikki huusivat ja kaikki meni ihan hulluiksi."

"Tulimme leirikouluun noin 1,30h myöhässä ja siksi jouduimme lykkäämään huoneiden jakoa. Minä ja ystäväni saimme auttaa huoneiden valinnassa! Pelli oli hyvin laaja ja vihreä alue. Siellä oli esim jalkapalloalue, makkaranpaistokatos, sauna ja järvi (jossa pystyi uida). Ruokaa tarjottiin usein ja sitä sai ottaa niin paljon kuin halusi. Ruoka oli samaa kuin koulussa, mutta parempaa. Ruokajuomana sai ottaa esim mehua (joka oli hyvää). Leirikoulun aikana pelattiin myös paljon erilaisia leikkejä (esim tehtäväleikkejä jne). Illalla sai katsoa puhelinta tai yhdessä jotain (ekana iltana lätkää ja toisena iltana leffaa). Kioskilta pystyi myös ostamaan herkkuja jos omat ei riittänyt. Oli kivaa!"

Aika lokoisa kisakatsomo

"Eka päivä leirikoulussa, aloitettiin leikeillä. Sen jälkeen mentiin rakentamaan eeppinen katamaraani. Meidät jaettiin ryhmiin, mun ryhmässä oli Hiski, Ila, Mette, Sunna, Elsa, Emilia, Julia. Yhdessä toisessa ryhmässä oli kaikki eeppiset partiotytöt, ja sellaiset ihmiset, joitten ajateltiin voittavan aivan helposti. Ajateltiin (koska meillä oli surkea katamaraani) että me upottaisiin, mutta eipä ollut! Mahtava ponnistus heti alkuun, jonka takia me päästiin heti johtoon.

Mä ja Julia ei tehty mitään, koska veneessä oli jonkinlainen tasapaino-asia. Lähinnä huudettiin, ja nautittiin maisemista :D voitettiin koko höskä helposti, ja muut veneet eivät edes vetänyt kierrosta saaren ympäri. Reitti joka meidän piti kiertää, oli noin kilometrin mittainen, vastatuuli oli kova, joten se hidasti meitä, mutta onneksi saimme purjeet heti alussa alas, (kun taas muitten alukset jäivät tuulen kouriin.) Oli aivan mahtavaa, hauskaa, eeppistä, ja ihana muisto! (Sekä muita synonyymeja hauskalle.)"

"Toisena leirikoulu päivänä kävimme kiipeilemässä. Meidät jaettiin kahteen ryhmään joista toinen meni ensin kiipeilemään. Se oli puissa oleva puurata joka oli Suomen vanhin käytössä oleva rata. Meillä oli parina semmoiset jotka halusivat kiivetä ja toinen oli joku joka ei halunnut kiivetä. Toinen niistä joka kiipesi ja toinen varmisti että se on turvallista. Sitten alettiin kiivetä rataa joka oli aika lyhyt mutta haastava."

"Toisena iltana, kun olimme leirikoulussa lämmitimme saunan kuten ensimmäisenäkin iltana. Tykkään saunoa rauhassa joten odotin, että sekavuoro loppuu ja pääsen rauhassa saunomaan. Saunavuoro kuitenkin vähän venyi :D. Lopulta odotin saunaan pääsyä melkein kaksi tuntia. Luokkalaiset kävivät varmaan seitsemän kertaa uimassa ja hurjimmat seisoivat ja leikkivät vedessä pallolla monia minuutteja. Onneksi ulkona oli lämmin ja aurinkoinen ilta joten odotus ei käynyt kylmäksi. Vesi oli illalla n. 7,5C ja vesistö oli nimeltään Lohjanjärvi.

Saunan edessä oli laituri josta pystyi hyppimään tai menemään rauhallisesti portaita pitkin. Veteen meno oli hyvin JÄÄÄÄÄTÄVÄÄ mutta, jos piti pään kylmänä niin kyllä sinne pystyi menemään. Sauna oli oikein mukava ja siellä tuli hyvät löylyt. Uinnin jälkeen olikin mukava mennä lämpimään saunaan ja heittää oikein kunnon löylyt. Saunalla oli myös suihkut joissa pystyi käymään suihkussa. Suihkussa olikin mukava käydä vielä ennen lähtöä ettei kävelymatkalla tulisi niin kylmä. Jäin vielä hetkeksi saunomisen jälkeen istuskelemaan saunan eteen ja oli oikein seesteinen tunnelma."

Saunatiellä

Nuuksiossa nauttimassa

Ysiluokan kolilaiset pääsivät parin kevään tauon jälkeen viettämään päättöretkeään Nuuksion metsään. Yhdessä suunniteltiin ja toteutettiin niin sapuskat kuin tiskit, niin klapien pilkkomiset kuin nuotion ja saunan lämmitykset, sekä kahden päivän ohjelma. Sää oli kuin morsian ja aika monta talviturkkia taisi jäädä Ruuhijärven veteen. Viimeiset kuvamuistot portfolioihin ja maailmalle. Se on siinä.

Korpirauhan kätköissä

Ysien ihana yöretki voitiin sittenkin toteuttaa. Bussilla karautettiin Siuntion Korpirauhaan. Vesisade ei haitannut lipunryöstöä eikä koko illan kestänyttä saunomista. Yön pikkutunteina saattoi kuulua käytävillä askeleita...

Bussikuskinamme kotiin päin oli vielä vanha ynkkiläinen, joka kertoi muutaman muiston omista YNK-ajoistaan vuosilta 60-luvulta! Kohta lennähtävät nämäkin ysiluokkalaiset kukin suuntaansa maailman tuuliin.

Sadetta pakoon Luomukseen

Kolmosten pöllöryhmällä oli tikkaribisneksillä tienattuja rahoja jemmassa, joten retkipäivänä laitettiin tilit sileiksi ja lähdettiin sadetta pakoon Luomukseen eli luonnontieteelliseen museoon. Kerroksesta toiseen pörrätessä löytyi hurjan kiinnostavia luontojuttuja. Mutta ihan parasta oli, kun löydettiin Toivo! Entisen luokkakaverin kanssa oli ihana vaihtaa kuulumisia ja kuulla kokemuksista uudessa koulussa.

Selkärankaisiin viime aikoina perehtyneet näkivät niitä nyt kosolti.

Kaverukset pitkästä aikaa yhdessä!

Hodaripäivän aulajamit

Samaan aikaan toisaalla eli koulutalossa yläkoulun oppilaskunta järjesti jo perinteeksi tulleen ”hodaripäivän”. Se sisälsi live-musaa, hodareita, jäätelöä ja lopuksi diskoiltiin. Syksylla aloittavat seiskat kutsuttiin mukaan maistelemaan yläkoululaiset elämää. Sää ei sallinut bändien soittavan ulkona, mutta akvaario osoittautuikin loistavaksi esiintymislavaksi.

Ankara mittelö YNKin pesisherruudesta

Kiilassa

Perjantaina puolenpäivän aikaan ynkkiläiset vaelsivat auringossa pölisevälle Akseli Toivosen kentälle. Siellä jo mailat ja pallot viuhuivat harjoituslyönneitä ja -heitoista. Lyöntijärjestyksiä fiilailtiin. Pohkeita venyteltiin. Kajarista pauhasi poppi. Perinteisen potkupallo-ottelun sijaan oli aika mitellä koulun ensimmäisestä pesisherruudesta miesmuistiin. Vastakkain asettuivat opettajat ja huomenna peruskoulu päättävät ysit.

Kapteenit Katja ja Onni hutunkeitossa tuomari Rekon johdolla.

Opettajat aloittivat vastustamattomalla juoksuiloittelulla. Katsomossa tunnelma kohosi ja ysit agitoivat nuorta äänekästä energiaa huutojoukkoihinsa. Liekö raivoisan kannustuksen ansiota, opettajien johto suli ja ysit karkasivat kahdella juoksulla voittoon. Ensi vuonna varma revanssin paikka; tulevat ysit siis vapiskaa...

Tästä on hyvä jatkaa kohti unelmaa

Riemullinen, toiveikas ja suloisen lämmin oli tunnelma koko koulun yhteisessä kevätjuhlassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Saimme saatella lämpimien sanojen ja rakkaiden sävelien siivittämänä peruskoulunsa päättäneet 33 ihanaa yhdeksäsluokkalaista seuraavaan elämänvaiheeseen.

1.-3.luokkalaisille tilaisuus oli kuin seikkailu. Aiemmilta keväiltä ei ollut vielä kertynyt kokemusta. Airueiden myötä hiljennyttiin juhlan arvokkaaseen tunnelmaan. Sitten ysiluokkalaiset saateltiin omille paikoillaan tutun laulun myötä: tuntui, että "Palanen Ynkin historiaa" soi tänään erityisen hartaasti ja liikutti mieliä.

Ynkin perinteen mukaisesti koulumme nuorimmat kukittivat koulumme vanhimmat oppilaat. Tänä vuonna muutamilla pikkusisaruksella oli mahdollisuus saattaa oma sisar tai veli lavalle ja ojentaa onnitteluruusu salin aplodeeratessa.

Ensimmäinen juhlapuhuja rehtori Sari Sola korosti, miten tärkeää on, että opettajat ja kouluyhteisö näkevät ja tukevat jokaisen lapsen omia vahvuuksia, jotka ovat vasta pienellä alulla, huomaamattomissa. Näin kyvyt, taidot ja lahjakkuudet pääsevät kehittymään ja jalostumaan. Kouluvuodet muovaavat meitä. Ja kuka kerran on ynkkiläinen, lienee aina ynkkiläinen!

Ysiluokkalaisen puheen piti Oiva Lemetti, joka halusi oivallisesti välttää vertauksia laivoista ja matkoista ja satamista lähdön hetkellä. Hän totesi, että korona sekoitti muutenkin murroksessa ollutta 7.-8-luokkalaisen elämää melkoisesti. Vaikka kouluelämä olikin Oivan mielestä välillä "sellaista neppailua", hyvät taidot hallussa eteenpäin jatketaan. Ja päättyvä kouluvuosi oli tärkeä. Hän koki, että sen aikana he olivat muovautuneet paremmiksi versioiksi itsestään.

Lopuksi Oiva teki myönnytyksen kielikuville: "Ja kaikki te muut: jääkää te kerämään vielä eväitä reppuun tulevaisuutta varten." Ja niinhän me teemme, ihan kaikki, niin pienet kuin isot, oppilaat ja opettajat, joka päivä!

Puheiden jälkeen myös opettajat lauloivat jäähyväislaulunsa, minkä jälkeen yleisö hiljentyi kuuntelemaan 'metsälän leijonamme', Otto Kuusiston pianosoittoa.