Rakas, mutta niin raihnainen koulutalomme on kaikkensa antanut ja natisee liitoksissaan. Onneksi päästiin juuri pakenemaan kesälomille! Pakkausurakka jatkuu vielä ja ennen elokuuta koko koulu seiniä lukuunottamatta siirretään sinisissä ja violeteissä muuttolaatikoissa ja rämisevissä rullakoissa rinnettä alas Kuutioon. Vuosi on ollut melkoinen: syyskuussa juhlimme uuden koulun perustajaisia ja nyt olemme pistäneet koulun pakettiin ja valmistaudumme kiinnostavaan parin vuoden evakkomatkaan. Kaikkien käänteiden aikana koulutyö on rullaillut normaaliin pontevaan tapaansa. Ei voi muuta sanoa kuin että HYVÄ ME!
Leirikoulu, täyttä elämää!
Kutosluokat huipensivat alakoulutaipaleensa leirikoulussa Pellin leirikeskuksessa Lohjajärven rannalla. Luonnonhelmassa, kaukana kavalasta maailmasta 41 oppilasta elivät kirjaimellisesti pellossa. Päiväohjelma oli monipuolinen, ja keskittyi huikealla tavalla tukemaan lasten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja , kekseliäisyyttä sekä liikunnallisuutta. Pelli on maukkaasta kotiruuastaan kuuluisa ja niin maistui ruoka tällekin sakille, lohikeittokattiloista sai ope raapia pohjaa! Puhelimiakaan ei ehditty kaivata; niillä oli ihan oma paikka nimeltä Jemma, ja siellä ne pysyivät illan puhelintuntia lukuunottamatta. Viisaat oppilaamme totesivatkin leirin lopuksi, että miten hirveän paljon ehtii, jos pysyy puhelimesta erossa.
Ysin kolit taivasalla
Ysin kolilaisten päättöretki vei nuoret jälleen Nuuksioon. Retki sujui perinteiseen tapaan pelaillen, uiden, saunoen ja kalastaen. Yhtä perinteiseen tapaan lounas valmistettiin yhdessä ja päivällinen kukin omaan tyyliin nuotion äärellä. Ennätysmäärä oppilaita uskaltautui nukkumaan yönsä taivasalla. Sitä ennen oli sitkeästi valvottu nuotion äärellä pimeän metsän sylissä. Kaikki yhdessä ❤️
Här kommer Pippi! Igen!
Myös kakkoset kävivät ykkösten jalanjäljissä juhlistamassa 80-vuotiasta Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Efraimintytär Pitkätossua mediamuseo Metkassa. Näyttelyssä pääsee tutustumaan Huvikumpuun ja esimerkiksi heittämään lettuja seinälle, kokeilemaan Pikku-ukon nostamista maailman vahvimman tytön tapaan ja testaamaan, miltä tuntuu nukkua jalat tyynyllä. Osa ehti piipahtaa myös pysyvän näyttelyn puolella. Metkasta vinkattiin, että museo on ilmainen, joten suosittelemme lämpimästi kesätekemiseksi museovisiittiä! Kesällä ehtii toki myös vaikka lukaista Peppi-kirjat ja vaikka muitakin Astrid Lindgrenin tarinoita. 🇸🇪📚✨
Lempeää aurinkoa retkipäivinä
Retkipäivinä tuntui jo ihan kesältä. Parempia säitä ei olisi voinut tilata. Vitoset nautiskelivat olostaan evasretkellä Taivaskalliolla.
Ykköset ylittivät ekakertaa retkillään kaupungin rajan ja suuntasivat Vantaalle. Tiedekeskus Heurekassa ihmeteltiin jääkauden ihmeitä ja tulevaisuuden avaruusasemaa. Vauhtia ja riemun kiljahduksia riitti ja oppilaat olivat kiinnostuneita monenlaisista tiedeilmiöistä. Tutkittavaa riitti koko reissun ajaksi ja paljon jäi myös odottamaan seuraavia retkiä. Halukkaat pääsivät myös harjoittelemaan rahankäyttöä Heurekan puodissa. Mukaan lähtikin jos jonkinlaista retkimuistoa.
Neloset retkeilivät Suomenlinnassa. Mukavaa hengailua ja saareen tutustumista. Suomenlinnan telakan lähistöllä oli huuhkajan pesä. Neloset näkivät söpöyden tihentymän: mitä suloisimman huuhkajan poikasen, joka harjoitteli siipien käyttöä!
Myös kolmoset seikkailivat retkipäivänään Suomenlinnassa. He pääsivät ratkomaan merihirviön arvoitusta!
Tiistaina ihanasti pihalla
Tiistaina, kun koulun nuorimmat olivat retkillään, 6.-9.luokkalaiset olivat ihanasti pihalla. Aurinkoinen aamupäivä vietettiin koulun pihalla pelaillen ja nautiskellen sietämättömän herkullisia hodareita 8.luokkalaisten organisoimasta hodaribuffasta.
Potkupallopelissä viimeisena perjantaina ottelivat tuttuun tapaan Opettajien ja ysien joukkue Muun koulun joukkuetta vastaan. Kokemus näkyi, kuten elämässä yleensä, ja peli päättyi 3-1 isoimmille,vaikka tiukkaa vääntöä olikin, sillä pelaajaylivoima Muun koulun joukkueessa ruuhkautti kentän läpipääsemättömäksi tämän tästä.
Iltapäiväkerho irrotteli
Festarikesä luvassa! Pailan iltapäiväkerho on ottanut hommaan tuntumaa viettämällä riemukkaita iltapäiviä vesisodan, pihadiscon ja grillailun merkeissä. Murhemielin saimme kuulla yksikkömme vastaavan Manan vaihtavan toisiin tehtäviin. Suurkiitos Mana, olet tuonut ilon! Ja nyt tulee ikävä. Mutta tsemppiä uusiin haasteisiin💪
Niin kaunis on maa
Lauantai 31.toukokuuta oli muisto menneiltä ajoilta, jolloin lukuvuosi päättyi aina toukokuun viimeisenä päivänä. Päivä on aina suloinen. Sali oli tänäänkin täynnä juhlakansaa, kun ysit saateltiin uuteen jännittävään elämänvaiheeseen. Airueet toivat sekä Suomen että koulumme lipun lavalle ja Niin kaunis on maa kajahti vielä kerran vanhassa salissa, kun opettajien, oppilaiden ja vanhempien kuoro toivotti nuoret tervetulleeksi noutamaan peruskoulun päästötodistuksensa.
Rehtori Sari Sola muisteli Pohjoismaisen yhtenäiskoulun ensimmäistä lukuvuotta. Erityistehtävämme on saanut paljon huomiota mediassa ja se on innostanut meitä entistä tarmokkaampaan kehitystyöhön.
Kaikkia lukuvuotensa päättäviä hän kannusti toteamalla, että "olipa suorituksesi millainen tahansa, tärkeintä on, että olet tehnyt parhaasi, yrittänyt, kasvanut, oppinut ja ottanut näin askeleen eteenpäin." Peruskoulunsa päättäville hän antoi tärkeän neuvon: " Te tulette ottamaan paikkanne maailmassa, kun astutte ensin meidän rinnalle ja pyyhällätte kohta ohi; muuttamaan yhteiskuntaa ja jättämään siihen oman merkityksellisen jälkenne. Toivon, että säilytätte avarakatseisuutenne ja korostatte toimissanne inhimillisyyttä."
Oli myös monien haikeiden jäähyväisten aika. Sari Sola kiitti koulustamme pois lähteviä opettajia Marja Viro, Nipa Nieminen, Carolina Puukko, Suvi Haapala ja Asser Lahti työstään ja toivotti menetystä tulevaan.
Tänään koulustamme valmistui 41 nuorta. Pikkuykköset saattelivat kukin vuorollaan yhden peruskoulunsa päättävän noutamaan päättötodistuksensa luokanvalvojiltaan. Oppilaan puheen pitivät yhdessä Pipsa ja Antoinette. Tunteikkaassa puheessa he muistelivat, kuinka he "hampaattomina pikkuhirviöinä" olivat aloittaneet koulutiensä luokanopettajiensa johdolla ja kuinka oudolta luokkien uudelleenjärjestelyt muutamassa vaiheessa olivat ensin tuntuneet, mutta miten hienosti porukat olivat siinä sekoittuneet, ja nyt "tulee ikävä ihan jokaista". Puheessaan he viisaasti muistivat myös muita siirtymävaiheissaan olevia ja rohkaisivat lämpimästi esimerkiksi tulevia seiskaluokkalaisia heidän astuessaan yläkoulun maailmaan.
Ja tietysti pääsimme laulamaan yhdessä ne meidän omat Toivotut "Olet palanen YNKin historiaa" ja ihan viimeiseksi vapaudenhuudoksi "Käyn ahonlaitaa".
Se oli sitten siinä, lukuvuosi 2024-25. Jälkeemme jää typötyhjä koulu, jonka ilolla jätämme rakentajien käsiin. Kun ihmiset siirtyvät, mitään ei tule ikävä. Paitsi näitä ysien huikeita Kaukoitä-aiheisia seinämaalauksia, jotka jäävät rakentajien silmäniloksi.
Ja tietysti tätä rakasta syreeniämme kanslian ikkunan alla. Mutta senkin pelastussuunnitelma on jo viritteillä...
LEPPOISAA
ja
HAUSKAA KESÄÄ!
