Viimeinen viikko kuin kesäleirillä

Lukuvuoden viimeinen viikko ollaan eletty kuin kesäleirillä konsanaan. Hellettä ja hikeä, kuuma, kuumempi, kuumin; sisällä vanha talo oli kuin pätsi ja ulkonakin tyyni porotus ajoi puiden siimekseen. Mutta liike ei ole loppunut: kun viimeiset opinnäytteet oli saatu annettua ja kirjat kerättyä, perinteiset kevätretket, siivouspäivä, pihapiknik ja juhlavalmistelut ovat pitäneet kouluväen vauhdikkaana. Ja uima-altaaseenkin sentään päästiin koululaisuinneissa viime viikkoina polskimaan, mikä ihanasti vilvoitti!

Siivouspäivänä päästiin metsän viileyteen.

Roskareisulla löytyi 5B:n rakentama maja nuotiopaikkoineen,
kuin suoraan alkuperäisasukkaiden kylästä.

Pihapiknik täynnä talenttia, herkkuja ja kivoja kohtaamisia.

Perinteiselle pihapiknikille oli säätilaus osunut nappiin. Lämpimillä kallioilla ja hennossa tuulenvireessä nautittiin eväskorin herkkuja, kahviteltiin ja mutusteltiin vanhenpainyhdistyksen grillimakkaroita ja taivaallista raparperipiirakka. Ja ohjelmaa riitti koko illaksi: Talent-kykykilpailujen satoa sekä ihan tätä tilaisuutta varten räätälöityä tanssia, voimistelua, laulua ja soitantaa.

Tämän kevään Talent-kisan voittanut vitosten tanssiesitys ...

...toi ilon pintaan ja hymyn huulille.

YNKin oma Abba veti tunteella: Yes, yes, the winner takes it all!

Sisätiloissa oli nähtävillä lukuvuoden satoa. Kuviksen kevätnäyttelyssä oli esillä yläkoulun kuvisryhmien taidokkaita piirroksia, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia. Näyttelyssä pääsi ihailemaan myös tuoreita seinämaalauksia. Vanhempainyhdistys mahdollisti seinämaalausprojektin hankkimalla meille maalit. Yläkoulun päätyyn yhdeksäsluokkalaisten kuvisryhmä toteutti kevään aikana seinämaalauksia koko koulun iloksi. Ideat syntyivät kaikilla helposti ja oppilaat tykkäsivät maalaamisesta tosi paljon. Suurkiitos vanhempainyhdistykselle tämän projektin mahdollistajana ja tietysti myös ihanille yseille hienoista taideteoksista! Maalaukset ilahduttavat meitä vielä silloinkin kun te ysit olette jo Ynkistä lähteneet.

Ysit risteilivät Suomenlahdella

Sillä aikaa kun muut nauttivat piknikin humusta yhdeksänluokkalaiset tekivät viimeisen yhteisen retkensä Tallinnaan. Laivalla nautittiin meriaamiainen ja takaisin tullessa päivällinen. Tallinnassa käytiin muunmuassa Valokuvataiteen museossa. "Ihana päivä!" henkäisivät luokanvalvojatkin. Kaikki meni nappiin, sää suosi ja seura oli ollut parhaasta päästä! 

Kallioilla kajahti yläkoulun hodaripäivänä 

Seuraavana päivänä ysitkin pääsivät 6.-9.-luokkien perinteistä hodaripäivää viettämään. Bändikamat olivat levänneet yön yli sisällä ja nyt ne kannettiin jälleen tutulle paikalleen. Koko aamupäivän mikin varressa riitti porukkaa ja väsymätön bändi säesti.

Maikatkin lauteilla!

Retkipäivänä  koulu tyhjeni

                         Matka taittui myös ratsain.

Isompien kansoittaessa pihan, alakoululaiset lähtivät retkille. Ykköset suuntasivat  Porkkalanniemen luontopolulle. Leikittiin koivikossa hyttysten surinassa, kavuttiin  lintutorniin ja tiirailtiin tipuja piilokojussa. Retken huippuhetki oli monille Piilokojussa bongausseurana ollut Pioni-niminen pomeranian, joka on kuulemma ”maailman söpöin koira”. Tehtiin myös hyviä bongauksia: metsässä kukkui käki ja Piilokojussa päästiin tiirailemaan viiksitimalin pesimäpuuhia. Lentelipä taivaalla komea ruskosuohaukkakin!

Kakkoset suuntasivat Haltialan maatilan kevättä katsomaan. Siellä bongattiin  mm. lehmiä vasikoineen, lampaita, vuohia ja villisikoja. Tilan edustalle ilmestynyt jäätelökioski kirvoitti iloiset hurraa-huudot🍦

Kuumatunnelmainen potkupallopeli

Yleisö nautti varjosta.

Lähes 30 asteen helteessä kirmattiin jälleen Raviksen kulmakentälle mittelemään potkupallon jalossa taidossa. Opet ja ysit saivat vastaansa vuoronperään 1.-2.luokat, 3.-4.luokat, 5.-6.luokat sekä lopuksi 7.-8.luokat. Tulos taisi kääntyä koulun vanhimmille, kiitos ysien, jotka vielä viimeisessä pelissä halusi näyttää mallia nuoremmille.

Saattoihan kentän laidalla 
tehdä muutakin!

Onnellista matkaa kesään ja elämään!

Suvivirren aika

Lauantaina lukuvuoden päätösjuhlassa oli tupa täynnä ja varsin lämpöinen tunnelma. Koko koulun ja kotijoukkojen voimin saatoimme 47 ysiluokkalaista koulun porteista uuteen elämänvaiheeseen. Tunnelma tulvi haikeutta, kauneutta ja toisaalta kiitollisuutta ja helpottuneisuutta. Hieno matka lapsesta aikuisuuden kynnykselle ja nyt kohti uusia seikkailuita!

Suomen lippu ja YNKin simpukkalippu paikallaan

Camilia ja Martta juonsivat juhlan.

Kuten joka kevät, kakkosiksi kasvaneet ykköset saattelivat ysit hakemaan päättötodistuksen luokanvalvojiltaan. Laulettiin Ynkin ikiomat keväiset koululaulut ja kuultiin kiinnostavia puheita.

Ykköset suoriutuivat kukitusseremonista upeasti, vaikka urakka oli trooppisissa olosuhteissa melkoinen.

Lavasäteilyä kaikkien 47 nuoren voimin!

Omassa puheessaan rehtori Sari Sola otti esiin, että tänään koulunsa päättävien nuorien koulupolku oli YNKin yhden vaiheen mittainen: he aloittivat koulunsa lukion lähdettyä, ja lähtevät nyt, kun Pohjoismainen yhtenäiskoulu tekee tuloaan. 

Ja hän jatkoi:

"Onnittelen teistä jokaista peruskoulun päättötodistuksesta, jonka eteen olette tehneet töitä nämä peruskoulussa viettävänne 9 vuotta. Suurin osa teistä on viettänyt kaikki nuo vuodet juuri Yhtenäiskoulussa ja tunnette koulun kuin omat taskunne – siis erinomaisen hyvin. Olette ottaneet matkan varrella mukaan liittyneet luokkatoverit hyvin vastaan ja auttaneet heitä kasvamaan ynkkiläisiksi. 

Nyt on aika jatkaa matkaa ja ottaa kaikki täällä syntyneet muistot mukaan. Kun sanon kaikki, tarkoitan todella aivan kaikkia enkä vain hyviä ja iloisia muistoja, vaan myös vaikeita ja ehkä vielä keskeneräisikin asioita, joita olette elämässänne vasta ottamassa haltuun ja liittämässä osaksi omaa tarinaanne. Jos nyt yhden neuvon antaisin, olisi se: Älkää kadottako toisianne! Tavatkaa, kyselkää kuulumisia ja välittäkää ystävistänne!"

Tuure Alanne piti Oppilaan puheen. Hänen pohdittu puheenvuoronsa sisälsi huikeita oivalluksia, jotka toivottavasti jäävät elämään meidän koulutyöhömme. Tuure pohti sitä, että niin ärsyttävää kuin koulunkäynti toisinaan voikin olla, meidän tulee säilyttää avoin, utelias mieli oppimisen edessä. Sillä peruskoulussa meidän tehtävämme on hankkia huipputärkeä "sivistyksen aluslakana", ja kun olemme sen saaneet pedattua, voimme lähteä maailmalle oppimaan lisää. Tuure kertoi yhdeksänvuotisella kokemuksella, miten helppoa olisi änkyröidä vastaan, mutta hän kehoitti näkemään vaivaa oppimiseen eteen.  "Antakaa tiedon tulla!" kuului mieleenpainuva neuvo.

Toisaalta Tuure nosti esiin kouluyhteisön merkityksen: miten tärkeää on, että yhteisössä on hyvä olla ja että vuorovaikutus oppilaiden ja opettajien kanssa on lämmintä ja mutkatonta.

Juhlamaljojen jälkeen päivänsankarien vanhemmat jakoivat pihalla hienon muiston koulutaipaleesta Yhtenäiskoulussa. Jokainen vastaanotti T-paidan, jonka selkämys varmistaa, että tänne löytää aina takaisin!

                       Nyt nautitaan kesästä!

Kohta taas tavataan!