Syksy hiippailee täällä jo

Syys saapuu sittenkin ja aamusumut sakenevat. Juhlien jälkeen kouluarki on taas rullannut mukavasti.  Viime viikon torstaina  vietimme  syysliikuntapäivää perinteisin menoin.  Ja tällä viikolla koulun käytäviltä bongattiin jälleen uusi kiinnostava  työyhteisömme jäsen, kouluvalmentaja Jasmin.

Kouluvalmentaja tavattavissa!

Lukuvuoden alussa kouluyhteisömme on saanut uuden hartaasti odotetun vahvistuksen, kouluvalmentaja Jasminin. Kouluvalmentajia alkoi ilmestyä kouluihin vuonna 2019 hankkeen myötä ja tänä vuonna heitä tapaa jo useissa Helsingin yläkouluissa. Kouluvalmentajan tehtävä on olla oppilaille kiireetön aikuinen, joka on tavattavissa käytävillä joko sattumalta tai tilauksesta. Kouluvalmentaja ei opeta eikä psykologisoi, vaan on läsnä. Hän huomioi sosiaalista, emotionaalista ilmapiiriä ja on valmis tarvittaessa tarttumaan asioihin ja ohjaamaan niitä oppilashuoltotyöryhmälle. Hän myös organisoi kouluarkeen tilaisuuksia kohdata ja olla vuorovaikutuksessa nuorten kanssa.

Pynkin kouluvalmentaja Jasmin Lauren on valmistunut sosiaalialalta. Ennen tehtävään ryhtymistä hän osallistui muutaman kuukauden mittaiselle harjoittelujaksolle "Sosionomi koulussa". Jasmin kertoo nauttivansa koulumaailmasta. Siellä on energistä ja eletään jatkuvassa muutoksessa. Päivät menevät nopeasti; päivien ennakoimattomuus ja hektisyys hurmaa! Jasmin viettää koulullamme joka toisen viikon ja joka toisen viikon hän kouluvalmentaa Sakarinmäen peruskoulussa. Jasminiin saa yhteyden paitsi hihasta tarttumalla, niin myös whatsapp-viestein tai soittamalla. Puhelinnumero on koulumme nettisivuilla.

Puuhakkaana tyyppinä Jasmin tykkää olla mukana opiskelutouhuissa.  -Siten lapset oppii tuntemaan tosi hyvin, hän kertoo.

 Alakoulu tarroja metsästämässä

Syysliikuntapäivänä on jo vuosien ajan laitettu hyvä kiertämään. Eli Unisef-kävely liikunnallisilla toimintarasteilla ryyditettynä on tuottanut ulkoilun ja liikunnan iloa, tarroja passiin ja varoja hyväntekeväisyyskohteisiin. Tänä vuonna autettiin Nepalin köyhyydestä ja maanjäristyksistä kärsineiden alueiden lapsia pääsemään kouluun.

Päivä avattiin aamujumppalla 7.luokan kolilaisten tahtiin!

Kuudesluokkalaiset pääsivät jälleen ideoimaan ja organisoimaan liikunnallisia aktiviteetteja Taivaskalliolla kulkeneen reitin varrelle pienemmilleen. Into piukeana jonotettiin, osallistuttin ja passit täyttyivät suorituksista saaduista tarroista. 

Passi kohta täynnä!

Kutosilla oli ihailtavan napakka ote.

Yläkoulu mittelöi monessa lajissa

Alakoulun kirmaellessa Taivaskalliolla yläkoulu kokoontui Käpylän urheilupuistoon. Edessä oli tuttu otallus seiskojen, kasien ja ysien välillä lajeina lentopallo, fudis ja säbä. Finaalina vedettiin vielä viesti, jossa jokainen juoksi sovittua reittiä niin kauan kuin aikaa piisasi ja kartutti kiertämillään kierroksilla oman luokkansa kierroslukumäärää. Moniottelun lopuksi menestys muutettiin pisteiksi ja voittajaksi selvisi: TADAA!!!SEISKAT!!! Paljon onnea!

Myös luokkikset kannustivat omiaan...

Mainio loppuverkka!

Huilihetki hellittävänä

”Ope tuu, sulle on buukattu aika viiden minuutin päästä!” Kakkoset pistivät perjantain lelutunnilla itsenäisesti pystyyn oman kynsistudion, jossa taiottiin upeita pastellisävyisiä kimallekynsiä. Asiakkaita riitti jonoksi asti! -Työtehtävät oli myös jaettu sopuisasti: kahden miehen firmassa työskenteli kynsiteknikko ja ”pomo”, joka ylläpiti studion kalenteria ja piti tarkasti kirjaa kuluista.

Ei päivää ilman vieraita!

Uusi Pohjoismainen yhtenäiskoulu on herättänyt valtavasti kiinnostusta, ja niinpä Sari-rehtori on jo tottunut keittelemään kahvia vierailijoille harva se päivä. Eräänä iltapäivänä saapui vieras, joka ei kaffeista piitannut, vaan halusi syliin! Neljäkuukautinen Salama-poika oli saapunut katsastamaan Mana-iskän työpaikkaa iltapäiväkerhossa. Tiedä, vaikka koulupolkukin vielä täältä joku päivä urkenisi.

                IHANAA VIIKONLOPPUA!

Kalliolle kukkulalle ("VI BYGGER, VI BYGGER!")

Louhenkallioilla puhaltelevat jännittävät tuulet. Koulumme on melkoisen metamorfoosin edessä. Perusparannuksen myötä koulutalo uudistuu ja jo sitä ennen pohjoismainen kieli- ja kulttuuripainotus alkaa tuoda uusia näkökulmia oppimisen tavoitteisiin, työtapoihin ja sisältöihin. 

Malja Pohjoismaiselle yhtenäiskoululle 

Skål eli Skuul !!!

Pohjoismaisen yhteiskoulun iloisia avajaisia vietettiin tiistaina 10.9. Oppilas- ja opettajakunta kokoontuivat omaan juhlaansa aamulla sekä  kutsuvieraat, vanhempien ja oppilaskunnan edustajat juhlivat iltapäivällä. Ohjelmassa oli puheita, pieniä esityksiä, malja Pohjoismaiselle yhtenäiskoululle sekä kakkukahvit.

Avajaisfanfaarin aika! Peppi Pitkätossu-teema
kajahti upeasti trumpetilla.

Kutsuvieraina tilaisuuteen saapuivat muunmuassa pormestari Juhana Vartiainen, kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Johanna Laisaari; perusopetusjohtaja Outi Salo, ruotsinkielisten palveluiden johtaja Niclas Grönholm, aluepäällikkö Kimmo Mustonen, toimittaja ja poliitikko Björn Månsson, kaupunginvaltuutettu Marcus Rantala sekä koulun johtokunnan puheenjohtaja Sanna Valtonen.

Aluepäällikkö Kimmo Mustonen 

Johtokunnan puheenjohtaja Sanna Valtonen

Puheissaan juhlapuhujat muistelivat pohjoismaisen koulun syntyä idean esittämisen ajoista parinkymmenen vuoden takaa tähän päivään. Helsingin kaupungin pitkäaikaisena strategiatavoitteena on ollut perustaa Helsinkiin pohjoismaista näkökulmaa painottava koulu, jonka toiminnassa kulttuuri ja kieli kietoutuvat sivistäväksi kokonaisuudeksi. Oppimisessa painottuisivat kieli- ja kulttuuritietoisuus, ilmiölähtöisyys, yhteistyö ja vuorovaikutus. 

Yhtenäiskoulun valikoituminen pohjoismaiseksi kouluksi ei ollut sattuma: perusopetusjohtaja Outi Salo kertoi, että Yhtenäiskoulun vahva oppilaslähtöisyys, yhteisöllisyys ja into kehittää olivat ominaisuuksia, joiden varaan uudenlaista koulua oli hyvä lähteä rakentamaan. Omassa puheenvuorossaan johtokunnan puheenjohtaja Sanna Valtonen hämmästeli koulun pontevaa otetta ryhtyä uudistustyöhön. Toisaalta hän muistutti, että alkuhuuman haihduttua  uusi tehtävä tarvitsee vahvaa tukea ja resurssointia onnistuakseen.

Mainio juontajaviisikko vielä odottelemassa  H-hetkeä. 

Juhlan juontajina toimineet ysiluokan oppilaat muistelivat juonnoissaan, miten Yhtenäiskoulumme on kautta historiansa ollut uusien ideoiden  tyyssija. Koulun perustajan Touko Voutilaisen johdolla täällä luovuttiin ensimmäisenä eriarvoistavasta rinnakkaiskoulujärjestelmästä ja otettiin käyttöön kurssimuotoisuus yläkouluun ja lukioon. Varhennettu englannin kielen opetus 1.-2.luokille on ollut ohjelmassa jo kauan ennen kuin se tuli kaupungin opetussuunnitelmaan. Viimeisimpinä on kehitelty ainutlaatuinen hyvinvointipainotus (kotitalous-liikunta, KOLI) yläkouluun, ja nyt, ensimmäisenä Suomessa, laajamittainen kaksikielinen suomi-ruotsi-opetus.

Soittajat ja räppääjät odottelivat vuoroaan.

Koulun oppilaat, opettajat ja vanhemmat toivat juhlaan yhteisen musiikkitervehdyksen.

Ekaluokkalaisten kuoro, kuudesluokkalaisten räppiryhmä  ja bändi sekä opettajista, vanhemmista ja oppilaista koottu kuoro esittivät musiikin opettaja Petran sovittaman laulusikermän. Siinä vuorottelivat kekseliäästi Kaj Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle, Petran  säveltämä pynk-räppi sekä 50 ekaluokkaisen ruotsiksi laulama ja leikkimä "Min hatt den har tre kanter".

Lopuksi yhteislauluna kajahti itseoikeutetusti "Olet palanen Ynkin historiaa" ja sitten päästiin  juhlapöytään!

 

Jälleen kerran: Emännille kiitos💓

Peppi Pitkätossun askelissa

Rehtori Sari Sola kuvaa tässä vaiheessa syksyä mielialojaan innostuneiksi ja jännittyneiksikin, olemmehan me aivan uuden edessä. Hämmennys on opettajakunnassa vaihtunut iloon ja tekemisen meininkiin. Suomi-ruotsi-luokka on saatu alkuun ja vähitellen pohjoismainen näkökulma alkaa näkyä myös koko koulun työskentelyssä teemoina ja oppimiskokonaisuuksina. Uuden haasteen edessä Sari lainaakin osuvasti Peppi Pitkätossua: "Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti!"

Tervetuloa Ia-open 1A-lle! 

Ensimmäisen suomi-ruotsi-luokan opettaja Ia Qvist on pitkänlinjan kielipedagogi. Hän on luokanopettaja, joka on myös englannin kielen aineenopettaja. Opettajauransa aikana hän on opettanut myös saksaksi ja ruotsiksi. Kaksikielisestä opetuksesta tuoreimmassa muistissa Ia:lla on Rekolanmäen suomi-englanti-luokka Vantaalla. Siellä opetuksessa ja oppimisessa tavoitteena oli saavuttaa ”toiminnallinen kaksikielisyys”.

Ia kertoo, että hänestä on aina ollut innostavaa puuhailla eri kielien parissa. Kieliluokkien luotsaaminen on innovatiivista ja luovaa pioneerityötä, kun lasten taitoja aletaan yhteisön voimin rakentaa. Niinpä, kun suunnitelmat pohjoismaisen koulun perustamisesta Helsinkiin kymmenisen vuotta sitten julkaistiin, Ia pistin asian korvan taakse ja jäi seuraamaan asian kehittymistä.

Pynkkiin kotiutuneella Ialla on nyt opetettavanaan 25 suomenkielistä lasta, jotka opiskelevat  suomeksi ja ruotsiksi. Opetuksen tavoitteet vastaavat sisällöllisesti peruskoulun  opetussuunnitelman tavoitteita. Ekaluokan aikana opitaan lukemaan suomeksi ja todennäköisesti myös ruotsiksi! Ruotsin kielen tunteja on 5 ja suomen kielen tunteja 4. Kaikkia muita oppiaineita opiskellaan tasaisesti sekä suomeksi että ruotsiksi.

Liikenneturvallisuusviikon  touhuja

Ia kertoo, että ruotsin kielen oppiminen aloitetaan ihan puhtaalta pöydältä. Aluksi kielet sekoittuvat arjen koulutyössä. Opelle puhutaan, ja opekin vastaa suomeksi, -paitsi ruotsin tunnilla ope puhuu ruotsia (: Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Opetus toteutuu kokonaisopetuksen periaattein. Viikon kaksikielinen teemasanasto vie teeman, joka tulee usein ympäristöopin sisällöistä. Sitten leikitään, lauletaan, liikutaan, piirretään ja askarrellaan. Oppiminen on toiminnallista ja monikanavaista, mikä on erityisesti pienelle lapselle luontevin tapa oppia sekä taitoja että käsitteitä. Kielitietoista yhteistyötä on ehditty viritellä jo liikuntatunneilla naapuriluokan kanssa: ohjeita ja muuta opetusta annetaan koko ryhmälle kaksikielisesti: Ia-ope puhuu ruotsia ja Hilma-ope suomea!

Kimmo Mustonen lainasi juhlapuheessaan suomenruotsalaista runoilija Edith Södergrania (suom. Uuno Kailas):

"Kummalliset kalat liukuva syvyydessä, tuntemattomat kukat loistavat rannalla; olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit, mutta ihana meri on vaarallista nähdä, se herättää tulevien seikkailujen janon: mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin."  

Todellakin, miten jännittävän edessä olemmekaan!

Hyvää viikonloppua!

   

Trevligt veckoslut!