Tuli talvi meille Käpylään, ihan kuin jäädäkseen.
Paukkui pakkanen, lensi lumi.
Se oli kuin se ihana uni, josta viime talvena haaveiltiin.
 |
Lumihiutaleiden sakea tanssi kuorrutti maiseman. Pallopelin kiihkeä valssi ei tauonnut sittenkään. |
 |
Vaan taukosi myräkkä vihdoinkin, alkoi ahkera rakennus... |
 |
...syntyi heppa, linna jos toinenkin, mikä hikinen aherrus. |
 |
| Aamuhämärässä Akselin kentällä lumivaippa koskematon. Oli kuin uni, tuo puhdas lumi, josta jättipalloja sai. |
 |
 |
Lumineidot suloiset toppatakkiset tupsulakkiset lumikuorrutteen kätkössä pitävät majaa. |
 |
Ilmestyi kuningas kunnia-arvoisa, hetkisen vallan kahvassa vietti. Yölliset voimat salaperäiset sen tohjoksi maahan heitti. |
 |
Takapihalla perhe onnellinen laatuajasta nautti mukanaan pikkukoira oma. Äitikullalla päässään näköjään ikivihreä peruukki soma |
 |
Sitten pamahti paikalle Pakkanen alkoi hyydyttää verta ja vettä. Vaan kirjoi kauniisti lasit ja akkunat, niissä ihmettelemistä oli, voi että! |
 |
Astuivat taiteilijat estradille nuo vesivelhot parhaat, loihtivat teokset hienot jäätiileihin sävyt vienot. |
 |
Turha odottaa Herra Pakkasen lauhtuvan pulkat, kelkat esille sassiin! Päälle villaa ja fleessii kerroksittain ja varasukat kassiin! |
 |
Taivaskalliolle suuntaa koko konkkaronkka näin. Nauru raikaa, juna kiitää lunta, viimaa päin. |
 |
Kapea on rata, nopeus tuhat ja sata Nauti vauhdin hurmasta vaan muista kulkusuunta ylös, -ei tartte kärsiä turmasta! |
 |
 |
| Tuollako yksin pakkaseen on jätetty joku raukka? Vaiko onko se vain joku mindfullnessii harjoittava maikka? |
 |
| Taas jaksaa jatkaa, yhteistä matkaa tuulessa ja tuiskussa, pakkasessa ja paisteessa. |
 |
Pukukoppi lukossa, joku penkit vei? Mutta hei, me valiteta ei! Lumipenkalle peppu, viereen reppu, josta luistimet jalkaan. Ja sitten matkaan! |
 |
Mikä ihme se silmiin sattuu ja ihan häikäisee? |
